Kotona! (part 2)

Kuukausi on takana, hieno reissu, pääkiitos siitä kuuluu Kallelle!

Amerikassa on nyt halpaa eurooppalaisille, johtuen valuuttakursseista, mutta jostain syystä meillä meni silti kauheesti rahaa. Muutama etukäteen suunniteltu juttu jäi tekemättä, mutta firmat siellä tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen. Siinä on vielä sekin ongelma, että kun firman tiedot eivät katoa internetistä vaikka firma menisikin konkurssiin, niin monesti asian huomaa vasta paikanpäällä. Uutisten mukaan 40 000 yritystä kaatuu joka kuukausi.

Amerikka on tietysti aito Amerikka, mutta monella tapaa se petti. Kallen mainitsemat pikkukylät ovat aidosti kasvottomia loukkoja. Jokaisesta löytyy ne samat motellit ja pikaruokapaikat sekä sitten pari katua täynnä rengasliikkeitä, autokorjaamoja ja hinausfirmoja. Monella noista liikkeistä vielä mainoslakana "going out of business" tai "foreclosure". Varsinaisia ajanviettopaikkoja pikkukylistä on todella hankala löytää, eikä paikallisetkaan tunnu oikein tietävän mistään mitään.

New Orleans oli munkin ehdoton suosikki, Los Angeles teki vaikutuksen sekä hienolla rannallaan että liikenneruuhkillaan ja Las Vegas vilkkuvaloillaan sekä turistipyydyksillään. Isoista paikoista sekä Dallas, Houston että Phoenix on aika karuja paikkoja, eivätkä kauheesti sytyttäneet. Miami oli aika kallis kaupunki, eikä mun mielestä ole mikään sellainen paikka johon pitäisi päästä uudestaan. Kokonaisuudessaan Amerikka ei tarjoa oikeastaan mitään mitä ei jostain muualta maailmasta löytäisi, joten siinä on se pieni pettymys. Mutta roadtrip isolta mereltä toiselle isolle merelle on mahdollista vain Amerikassa ja paljon siinä matkalla on kuitenkin nähtävää. Suosittelen.

Kalle nyt ehkä vähän kärjisti suotta, ei me 31 päivän aikana syöty hampurilaisia kuin vissiin neljänä kertana. Eniten aamiaisia syötiin Denny'sissä (lähinnä koska meidän heräämisen aikoihin muualla aamiaista enää tarjoiltu) ja pääruokaa vedeltiin eniten Taco Bellissä (ehkä 6-7 kertaa). Mutta tietenkin, vaikka pihvejä ja pastojakin säännöllisesti syötiin, jäi silti oikeeta kotiruokaa jäi kaipaamaan.

Mitähän vinkkiä sitä sanoisi vastaavaa reissua suunnitteleville...noh ainakin sen että jättää budjettiin paljon tilaa! Esimerkiksi parkkimaksuja emme osanneet ajatella, mutta niihinkin upposi useampi sata dollaria. Niitä pystyy välttämään valitsemalla hotellin joka tarjoaa ilmaisen parkkauksen, mutta esimerkiksi Miamissa ja New Orleansissa se ei ole mahdollista mikäli haluat majoittua edes näennällisesti kaupungin alueelle. Toisen loven lompakkoon tekee amerikkalainen ajattelumalli. Maa on kyllä tosi halpa Eurooppaan verrattuna, mutta tietyissä asioissa he osaavat rahastaa oikein kunnolla. Esimerkkinä nyt vaikka Internet-yhteys. Jos hotellin tarjoama yhteys on ainoa wifi signaali, se voi hyvinkin maksaa 15 dollaria päivältä ja rahastuksen huomaa siinä että saman hotellin kokousvieraille sama yhteys maksaakin 50 dollaria päivältä. 3G verkkoon pohjautuva netti on paras vaihtoehto, mutta se vaatii hyvää etukäteissuunnittelua ja jonkun tutun joka asuu Amerikassa.

Jos jostain asioista on jollakin jäänyt kysyttävää, heittää tähän kommenttina kysymyksensä tai oman sähköpostiosoitteensa, mulle tulee mailiin ilmoitus jokaisesta uudesta kommentista. Ei siis tartte mua henkilökohtaisesti tuntea, eli ei ole väliä vaikka olisi tänne eksynyt googlen avulla.
Me käännetään tää blogi parin päivän päästä "ylösalaisin", eli siten että ensimmäinen postaus näkyy ensimmäisenä, niin uudet lukijat näkevät jutut kronologisessa järjestyksessä.

Kiitokset vielä kaikille kommenttien kirjoittajille!

Kotona!

Lentomatka oli rankka, kun ei saanut yhtään nukuttua, vaikka ois väsyttänytkin. Mutta nyt onnellisesti kotona ja yhtä hienoa kokemusta rikkaampana, kiitos siitä Ippelle =).

Yhteenvetona vois näin rättiväsyneenä todeta hienoimmat kaupungit, jotka olivat New Orleans, josta jäi vielä paljon saamatta irti ja ois viihtynyt kauemminkin. Ja Las Vegas, mistä jäi paljon hampaankoloon :) Ajaminen oli välillä rankkaa, vaikka hyvin siitä suoriduttiinkin. Varsinkin ennen El Pasoa, maisemat olivat yksitoikkoisen tasaisia ja paljon nähtävää ei ollut. Sen jälkeen maisemat muuttuivat upeiksi preeria- ja vuoristonäkymiksi, mitkä jäivät unohtumattomina mieleen.

Ennen matkaa odotti paljon pikkukaupugeista jotka matkan varrelle osuivat, mutta yhden tai kahden päivän visiitti oli liian vähän pääsemään syvemmin kiinni paikallisten ja eri paikkojen "pään sisälle". Myös pikaruokakulttuuri rupesi välillä tympimään, ja kunnon ruokapaikkoja oli toisinaan vaikea löytää tai sitten olivat superkalliita, tuli sodexon ruokia ikävä, mutta kyllähän sitä joka poika kuukauden hampurilaisia pystyy vetämään :)

Ja nyt uusia matkoja suunnitelemaan! Omasta puolestani, Kiitos Teille kaikille blogin lukijoille, että olette jaksaneet seurata reissuamme. Kiva olla kotona, nähdään pian =)