Kotona! (part 2)

Kuukausi on takana, hieno reissu, pääkiitos siitä kuuluu Kallelle!

Amerikassa on nyt halpaa eurooppalaisille, johtuen valuuttakursseista, mutta jostain syystä meillä meni silti kauheesti rahaa. Muutama etukäteen suunniteltu juttu jäi tekemättä, mutta firmat siellä tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen. Siinä on vielä sekin ongelma, että kun firman tiedot eivät katoa internetistä vaikka firma menisikin konkurssiin, niin monesti asian huomaa vasta paikanpäällä. Uutisten mukaan 40 000 yritystä kaatuu joka kuukausi.

Amerikka on tietysti aito Amerikka, mutta monella tapaa se petti. Kallen mainitsemat pikkukylät ovat aidosti kasvottomia loukkoja. Jokaisesta löytyy ne samat motellit ja pikaruokapaikat sekä sitten pari katua täynnä rengasliikkeitä, autokorjaamoja ja hinausfirmoja. Monella noista liikkeistä vielä mainoslakana "going out of business" tai "foreclosure". Varsinaisia ajanviettopaikkoja pikkukylistä on todella hankala löytää, eikä paikallisetkaan tunnu oikein tietävän mistään mitään.

New Orleans oli munkin ehdoton suosikki, Los Angeles teki vaikutuksen sekä hienolla rannallaan että liikenneruuhkillaan ja Las Vegas vilkkuvaloillaan sekä turistipyydyksillään. Isoista paikoista sekä Dallas, Houston että Phoenix on aika karuja paikkoja, eivätkä kauheesti sytyttäneet. Miami oli aika kallis kaupunki, eikä mun mielestä ole mikään sellainen paikka johon pitäisi päästä uudestaan. Kokonaisuudessaan Amerikka ei tarjoa oikeastaan mitään mitä ei jostain muualta maailmasta löytäisi, joten siinä on se pieni pettymys. Mutta roadtrip isolta mereltä toiselle isolle merelle on mahdollista vain Amerikassa ja paljon siinä matkalla on kuitenkin nähtävää. Suosittelen.

Kalle nyt ehkä vähän kärjisti suotta, ei me 31 päivän aikana syöty hampurilaisia kuin vissiin neljänä kertana. Eniten aamiaisia syötiin Denny'sissä (lähinnä koska meidän heräämisen aikoihin muualla aamiaista enää tarjoiltu) ja pääruokaa vedeltiin eniten Taco Bellissä (ehkä 6-7 kertaa). Mutta tietenkin, vaikka pihvejä ja pastojakin säännöllisesti syötiin, jäi silti oikeeta kotiruokaa jäi kaipaamaan.

Mitähän vinkkiä sitä sanoisi vastaavaa reissua suunnitteleville...noh ainakin sen että jättää budjettiin paljon tilaa! Esimerkiksi parkkimaksuja emme osanneet ajatella, mutta niihinkin upposi useampi sata dollaria. Niitä pystyy välttämään valitsemalla hotellin joka tarjoaa ilmaisen parkkauksen, mutta esimerkiksi Miamissa ja New Orleansissa se ei ole mahdollista mikäli haluat majoittua edes näennällisesti kaupungin alueelle. Toisen loven lompakkoon tekee amerikkalainen ajattelumalli. Maa on kyllä tosi halpa Eurooppaan verrattuna, mutta tietyissä asioissa he osaavat rahastaa oikein kunnolla. Esimerkkinä nyt vaikka Internet-yhteys. Jos hotellin tarjoama yhteys on ainoa wifi signaali, se voi hyvinkin maksaa 15 dollaria päivältä ja rahastuksen huomaa siinä että saman hotellin kokousvieraille sama yhteys maksaakin 50 dollaria päivältä. 3G verkkoon pohjautuva netti on paras vaihtoehto, mutta se vaatii hyvää etukäteissuunnittelua ja jonkun tutun joka asuu Amerikassa.

Jos jostain asioista on jollakin jäänyt kysyttävää, heittää tähän kommenttina kysymyksensä tai oman sähköpostiosoitteensa, mulle tulee mailiin ilmoitus jokaisesta uudesta kommentista. Ei siis tartte mua henkilökohtaisesti tuntea, eli ei ole väliä vaikka olisi tänne eksynyt googlen avulla.
Me käännetään tää blogi parin päivän päästä "ylösalaisin", eli siten että ensimmäinen postaus näkyy ensimmäisenä, niin uudet lukijat näkevät jutut kronologisessa järjestyksessä.

Kiitokset vielä kaikille kommenttien kirjoittajille!

Kotona!

Lentomatka oli rankka, kun ei saanut yhtään nukuttua, vaikka ois väsyttänytkin. Mutta nyt onnellisesti kotona ja yhtä hienoa kokemusta rikkaampana, kiitos siitä Ippelle =).

Yhteenvetona vois näin rättiväsyneenä todeta hienoimmat kaupungit, jotka olivat New Orleans, josta jäi vielä paljon saamatta irti ja ois viihtynyt kauemminkin. Ja Las Vegas, mistä jäi paljon hampaankoloon :) Ajaminen oli välillä rankkaa, vaikka hyvin siitä suoriduttiinkin. Varsinkin ennen El Pasoa, maisemat olivat yksitoikkoisen tasaisia ja paljon nähtävää ei ollut. Sen jälkeen maisemat muuttuivat upeiksi preeria- ja vuoristonäkymiksi, mitkä jäivät unohtumattomina mieleen.

Ennen matkaa odotti paljon pikkukaupugeista jotka matkan varrelle osuivat, mutta yhden tai kahden päivän visiitti oli liian vähän pääsemään syvemmin kiinni paikallisten ja eri paikkojen "pään sisälle". Myös pikaruokakulttuuri rupesi välillä tympimään, ja kunnon ruokapaikkoja oli toisinaan vaikea löytää tai sitten olivat superkalliita, tuli sodexon ruokia ikävä, mutta kyllähän sitä joka poika kuukauden hampurilaisia pystyy vetämään :)

Ja nyt uusia matkoja suunnitelemaan! Omasta puolestani, Kiitos Teille kaikille blogin lukijoille, että olette jaksaneet seurata reissuamme. Kiva olla kotona, nähdään pian =)

Universal Studios & theme park

Käytiin viimeisenä päivänä Universal cityssä. Ennakkotietojen mukaan muut studiokierrokset on täysin pintaraapaisuja ja Universal tarjoaisi täydellisemmän paketin. Hinta oli tietty tuhti sekin, 146 dollaria kahdelta hengeltä, sisältäen parkkimaksun. Ihan hieno paikkahan se on, mutta kun se meni yllättäen jo neljältä kiinni, meiltä jäi yli puolet kohteista käymättä. Varsinaisen studiokierroksen lisäksi siellä nimittäin on erilaisia ajolaitteita, jotka on vuoristoradan ja erikoistehosteiden sekoituksia.

Lavasteita elokuvasta War of the Worlds. Boing 747 on aito ja se palasteltiin elokuvaa varten. Tässä kuvassa ei ny oikeen näy mittavaa savutehostetta, joka oli alueella...samoin äänitehosteet oli elokuvanmukaiset.

2 Fast 4 You, Tokio Drift leffan erikoistehosteita. Kamera pysäyttää liikkeen, mutta nuo autot tempautuivat "räjähdyksen" voimasta meidän kiertoajelubussia kohti.


Kyllähän tuo Universal city on ihan käynnin arvoinen paikka, mutta sinne kannattaa mennä jo aikaisin aamusta. Meillä oli semmoinen onni, että meillä oli rauhallinen päivä ja laitteisiin joutui odottelemaan vain minuutteja, kun ruuhka-aikana voi hyvinkin mennä tunteja per laite. Vuoristoratoja etsivän kannattaa mieluummin mennä Six Flagsiin.

Kalle ja terminaattorit. Taistelun jälkeen terminaattoreista oli jäljellä vain pultteja ja muttereita, Kallelta katkes silmälasien toinen sanka.



Kalle kävi kalassa. No ei, oikeesti tuo fisu on muovia. Jaws leffasta.






Ja sitten loppuun paljastetaan lukijakilpailun voittaja! Kilpailu oli tasainen ja finaaliin pääsi kolme kirjoittajaa. Yksi näistä oli kirjoittaja nimeltä anonyymi, jolta tuli selvästi eniten postauksia ja joskus niissä oli ihan asiaakin :)
Emme meinanneet millään saada selvyyttä kärkikolmikon paremmuudesta, mutta loppujen lopuksi päätös oli yksimielinen.


Nyt pakataan laukkuja ja aamulla 05:00 paikallista aikaa lähdetään palauttaan autoa. Viimeistään kun päästään Suomeen, tulee molemmilta vielä loppuanalyysit.

Loppu lähenee

Pojat on ihan sippi ja oikeestaan iloisia että kohta pääsee kotiin ja töihin lepäämään. Myös tuo taloudellinen puoli alkaa vaikuttamaan enemmän ja enemmän Yhdysvaltojen taloutta. Jenkit on velkaa 12 biljoonaa, me ei olla vielä uskallettu tehdä meidän tilipäätöstä, mutta tulosvaroitus täytyy antaa jo nyt. Olisi pitänyt heti alussa laittaa tähän meidän blogiin mainoksia, niin kaikki 9 lukijaa olisi päässyt klikkailemalla tukemaan meitä.

Käytiin keilaamassakin lopulta, monessa kylässä ollaan jo koitettu, mutta lopulta losissa löyty rata jonne sai radan ilman keilaliigan jäsenkorttia. Keilailu täällä on aivan liian järjestäytynyttä.
Ainiin, tasan meni, neljä settiä heiteltiin ja molemmat voitti kahdet. Kärkitulokset molemmilla 140 ja 150 välissä.

Auringonlaskua Willshire bulevardilla. Etsittiin Kyoshin liikettä ja Samille semmoisia terveisiä että kaikki Kyoshiamerican sivuilla olevat liikkeet on bogusta, ei mitkään niistä Kyoshia myy :)

Erikoiset drinkit tässä baarissa, kermavaahto ja kirsikka käsivarrelta. Takana näkyy meirän frendi, baarin jälkeen hänen ja muutaman muun kanssa jatkoille, jossa ainakin Kallen jalat alkoi notkumaan :)
Iltaan liittyy myös Music televisionin kuvaaja, on mahdollista että päästään Snoop Dogin kiertueesta kertovaan dokumenttiin, tarkemmat yksityiskohdat joutuu jättään pois tästä blogista :D

Huomenna viimeinen päivä ja ohjelmaa juuri mietitään. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Ainiin, martsalle terkkuja, että Hughesin lentokonetta ei löydetty, Queen Mary löydettiin kyllä, mutta kuvat siitä on vähän epäonnistuneita.

Maanantai was good

ippellä on koko ajan jano.








Noniin, olipa päivä.

Eka tavattiin Venice Beachillä (baarissa) yks sveitsiläinen kolmikko jotka oli ehdollla oskariin, mutta eivät voittaneet (Reto Caffi ohjaajana, Best Live Action Short Film oli kategoria jossa ehdolla). Sitte tavattiin toisessa baarissa tuottaja Mark Brenes tulevasta elokuvasta Hit List (hitlist.com, sivusto on vasta tekeillä). Elokuva on miltei valmis, puuttuu enää levityssopimus. Sitten me jotenkin sotkeuduttiin meksikolaiseen paritusbisnekseenkin, vaikka meidän piti vain saada kyyti hotellille, mutta tää pistetään täysin vastapuolen vaillinaiselle englannin taidon syyksi. Päästiin lopulta kuitenkin hotellille, vaikka auton ovet oli pitkään pahasti lukossa.
Kyllä me jossain vaiheessa koitettiin auttaa Pittsburgista tullutta käsikirjoittajaakin saamaan käsikirjoituksensa studioille, mutta se jäi kesken kun...noh, meille tuli jano.

Mutta kaikin puolin maanantai oli ihan menestys. Saatiin kivasti liikunta rullaluistelemalla Santa Monican ja Venice Beachin rantakaduilla. Venice Beachillä on rento tunnelma, ranta on pitkä ja leveä valkohiekkainen paratiisi palmuineen, rantakatu on täynnä katutaiteilijoita sekä vähävaatteisia ja runsaasti tatuoituja paikallisia. Ei nähty Pamela Andersonia tai ritariässää, mutta muut rantavahdit oli paikalla. Ne ei kyllä juossu hidastetusti tissit heiluen niinku telkussa.
Niin ja me mentiin sinne bussilla! Eipäs ollakaan mitään joukkoliikenne-uusavuttomia niinku moni ois voinu luulla!

Onko joku kattonu Forrest Gump-leffan?







Tässä asuu pari elämäntapasurffaria ja katolla 4 pulua.

Sekalaisia huomioita

Viimenen viikko on vierähtäny käyntiin. Eilen yritettiin päästä Oscar gaalan humuun mukaan, mutta Hollowood ja Highland bulevardien risteykseen keskittyneen tapahtumaan olisi pitänyt kävellä pitkät matkat, sillä aivan joka paikka oli täynnä autoja, puolitoista tuntia etsittiin parkkipaikkaa. Katteltiin sitten telkkarista hotellilla :)
Aika hyvin kyllä on sattunu meidän matkan varrelle näitä amerikkalaisia merkkitapauksia. Tampa Bayssä oli super bowl kun oltiin siinä ihan lähellä, New Orleansissa oli Mardi Gras, Phoenixissä oli NBA:n tähdistöottelu kun tultiin kaupunkiin ja nyt Losissa oli Oscar-gaala.

Paljon puhutaan Euroopassa "amerikkalaistumisesta" ja varsinkin suomalaiset muistaa usein sanoa että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa. Mutta täällä ollaan kova vauhtia menossa Eurooppalaiseen suuntaan. Autokanta mm on muuttunu mun aikaisemmista reissuista sillei että amerikkalaiset autot ovat jääneet vähemmistöön, radiossa soi rajusti eurooppalaista musiikkia ja mainoksissa usein kehutaan tuotteen olevan "eurooppalaista muotia" tai että ruoka on valmistettu "eurooppalaisista huippuraaka-aineista".
Oikeistaan ainoa asia mistä amerikkalaiset ovat huolissaan, on presidenttinsä halu viedä maata kohti "eurooppalaista sosialismia". Sosialismiksi tosiaan sanotaan sitä että terveydenhuolto ja koulujärjestelmä toimii siten että kaikilla olisi mahdollisuus käyttää niitä. Vaikka Obaman kannatusluvut ovat kokoajan nousseet, niin jopa liberaalit tv-asemat ovat ruvenneet kritisoimaan Stimilus-pakettia, johon Obaman politiikka hyvin kiinteästi liittyy. Talous on täällä ykköspuheenaihe, joka kietoutuu kaikkeen muuhun. Oikeastaan mitään ei sanota ilman että mukana olisi lauseke "...on these hard economical times".

Los Angelesin erottaa muista amerikkalaisista kaupungeista liikenne. Kun tultiin tänne Vegasista, vastaantulevilla kaistoilla oli yli 80 mailin pituinen ruuhka, jossa autot mateli kävelyvauhtia 5 kaistaista moottoritietä. Kaupunki on erittäin laaja ja ilman autoa ei mitenkään pärjää (ei kyllä muissakaan amerikkalaisissa kylissä, poislukien New York, mutta täällä se on korostettua), joten liikkumista kannattaa suunnitella etukäteen, ettei loma kulu elokuvan Rankka päivä -tunnelmissa.

Kohdattiin eilen myös suuri pettymys. Meidän piti tänään mennä Six Flagsin Magic Mountainille, yhdelle maailman suurimmista vuoristoratahuvipuistoista, mutta sitten huomattiin että helmikuussa se on auki vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Perhana. Täytyy vissiin mennä jonnekin museoon sen sijasta :D

Meksikoon meno San Diegosta Tijuanaan taidettiin haudata lopullisesti. USA Todayn pääotsikkona oli tänään taistelujen raakistuminen ja leviäminen myös Tijuanan alueelle. Uutisoinnissa kerrottiin mm että viime vuonna kyseisessä sodassa kuoli yli 6000 ihmistä ja että tälle vuodelle odotetaan määrän nousevan rajusti. Tänä vuonna on kidutettu ja tapettu mm Meksikon armeijan kenraali henkivartijoineen. Meksikon armeijaa on aktivoitu alueelle enemmän kuin mitä USAlla on Afganistanissa sotilaita. Afganistanissa vissiin olisikin paljon turvallisempaa :)

Loppuun vielä kartta tähän astisesta matkasta. Tuskin Losista enää mihinkään siirrytään, mutta paikallisesti tulee maileja muutama sata.

Tavattiin Oskari

Laskeutumassa ylänkömailta Los Angelesia kohti.

Ja täytyyhän sitä sitten käydä kastelemassa jalat tyynessä meressä, Kallen ilmeestä näkee minkä lämpöistä vesi oli ja ippe näyttää surffaavan aallon harjalla:



Sovittiin Kallen kanssa että tää Beverly Hills on aika sama kuin Pispala.

Kalle mittailee Michael Cainen strategisia mittoja.

Kädet ja kengät saman kokoisia, vissiin karismakin?

Takana näkyy pienellä kuuluisa kyltti, täytynee vielä koittaa päästä vähän lähemmäksi ja saada parempi kuva. Huomaa Kallen rusketus, se pystyy kohta liittyyn meksikolaisjengeihin!

Sitten suuri paljastus, se aikaisemmin näytetty auto ei ollut meidän kulkupeli. Alamolla oli hiukan kusetuksen makua vuokraustoiminnassaan, eikä meidän tilaamaa Pontiac Grand Prix:tä ole kuulemma ollu heillä vuosiin valikoimissa ja me jouduttiin tyytymään Ford Taurukseen, joka me heti uudelleennimettiin Taunukseksi. Loppujen lopuksi auto on ollut varsin mukava, 2009 mallia ja sillä oli ajettu vain 4k mailia ennen meitä...nyt se tosin on ihan loppuunajettu. Väri on kyllä aika karsee.

Sitten vielä loppuun toinen paljastus. Parhaalle kommenttien kirjoittajalle annettava palkinto! Näitä ei joka pojalla/tytöllä ole, joten pistäkääs hyvä loppurutistus! :)

Keidas autiomaassa

Mitä mitä, onko Kalle menossa pelaan strip-pokeria? :o


Las Vegas on nyt koettu ja nähty. Mahtava paikka, ja tänne on pakko päästä uudelleen. Upeita isoja hotelleja, joissa suuria kasinoita ja muuta ajanvietettä riittämiin.

Me kiersimme pokeriturnauksia, ja pelasimme myös konepelejä ainakin ajanvietteeksi. Tällä kertaa onni kiersi kaukaa meidät, vaikka pääsimmekin lähelle suuria voittoja pokeripöydissä, pari arviointivirhettä vesitti tällä kertaa meidän haaveemme voitoista. Parhaat pöydät meikäläisille löytyi O`Sheasta ja Harrowsista. Siellä ei ammattilaisia näkynyt vaan amatöörit tyrkyttivät rahojaan meille, mutta kun ei kelvannut, niin Ei. Isoimmat kasinot esim. Caesars Palace ja Mirace tarjosivat isompia turnauksia, osallistumispanos 200-300$, mutta näihin emme osallistuneet.

Willen mainitsemia "Woody Alleneitakin" käytiin katsomassa, mutta siinä taitaa olla liikaa lihaa jotta meidän vatsat pystyis ongelmitta sulattaan. Iskän mainitsema Keisarin Palatsi oli myös komea paikka! Ja mainittakonn vielä, että punainen tuli!

Drinkit ja oluet olivat ilmaisia tai maksoivat 1$, kun vaan pelasi jotain peliä. Tämähän sopi tietenkin meille, ja olutta tuli nautittua sopivasti. Nyt auton nokka kohti Los Angelisia, jää hyvästi Las Vegas.

Grand Canyon & Vegas

Löydettiin lopulta kaktuksiakin. Phoenixin jälkeen niitä oli kuin metsänä.

Noustiin myös vuorten rinteitä ylöspäin, korkeimmillaan käytiin 8000 jalan korkeudessa. Maisemat muistutti paljolti alppeja, jossa tosin on ehkä hiukan terävämpiä vuorenhuippuja ja mutkaisempia teitä, mutta maisemat oli upeita täälläkin.

Ja vähän edellisen kuvan jälkeen vaihtui ilmasto täysin ja päästiin sotiin lumisotaa, joka päättyi tasan. Lämpötila putosi alimmillaan -2 celciusta ja lumisateitakin nähtiin. Tiet eivät kuitenkaan missään vaiheessa muuttunut liukkaiksi, vaikka välillä ajettiin täysin lumen peittämillä teillä.

Kalle ja The Kanjoni.

Tappara, ippe ja The Kanjoni.

Grand Canyonin pohjoispuolen katselutasanne oli suljettu rankan lumimyrskyn takia, mutta onneksi me päästiin eteläpuolelta kurkkiin isoo kuoppaa. 25 dollaria sisäänpääsy tuntui hiukan kummalliselta valtion luonnonpuistoon jossa perinteisesti käydään vain kääntymässä.

Vegasiin mennessä bensa-asemia oli melko hintsusti ja niillä harvoilla mitä löydettiin oli korkeat hinnat. Ei suostuttu maksaan reissun korkeinta hintaa ($2.6), vaan jatkettiin vielä "vähän" eteenpäin. Kuvassa näkyy kuinka pitkälle matkalle bensaa oli jäljellä kun tultiin seuraavalle asemalle.

Hoover Damista ei valitettavasti ole kunnon kuvia. Maisemareitti oli suljettu siltatöiden takia ja jouduimme ajamaan padon päältä, josta ei patoa oikein pääse näkemään. Vähäisetkin kuvat on yön pimeyden takia niin pimeitä ettei niistä saa mitään selvää. Itse nähtiin kyllä ja hieno sekä isohan se on.

Las Vegas on HIENO! Uhkapelaajan taivas on myös tavalliselle turistille elämys. Toinen toistaan hienompia kasinorakennuksia, älyttömän hieno vesisuihkusysteemi joka ampuu vettä kymmenien metrien korkeuksiin, toinen toistaan vetovoimaisempia tähtiä esiintymässä...if you are someone, you'll do a show in Vegas. Me tietysti kierrämme mielummin texas hold'em turnauksia kuin taikuriesityksiä :)

Auringonlaskun ratsastajat

Kohti aurinkoa!

Preeriaa silmänkantamiin, molemmin puolin, satojen mailien verran.

Meksikon puolella käynti siirtyi ehkä loppu reissuun. Monien ihmisten viesti oli kovin selkeä, älkää menkö? Kuulemma huumekartelleiden välinen sota oli kuumimmillaan. Ilta vietettiin lähibaarissa ja jatkoimme matkaa New Meksikoon valtaville preeria alueille, maisemat olivat todella kauniita ja ilma kirkas. Suoria kymmenien mailien pituisia suoria, ympärillä vain preeria ja karut vuoret. Näitä maisemia ei voi uskoa todeksi ennen kuin näkee itse. Vaikuttavaa! Nyt ollaan jo Arizonan puolella, Phoenixissa. Suunnitteilla on jo Grand Canyon ja Hooverin pato.

El Paso

Dallasista lähdettiin ajatuksella "yövytään sitten kun ei jaksa enää ajaa" ja hupsista ajettiinkin sitten koko 570 mailin (917km) rupeama yhdellä ruoka- ja muutamalla tupakkatauolla. Ainoo vain, että kun perille tultiin klo 23, niin jokaikinen hotelli ja motelli oli täyteen buukattu ja syykin selvisi nopeasti. Ystävänpäivä oli sattunut lauantaille, niin paikalliset miehet oli biffanneet naikkosilleen romanttisen illan...noh pienen juonittelun ja ystävällisen Hilton hotellin portieerin avulla löysimme huoneen, vaikka siitä joutuikin maksaan hieman normaalia enemmän.
El Pasoon oli tavallaan siksi kiirus että laukkakisat alkoi jo klo 12:15 tänään sunnuntaina. Mainittakoon että ippen voittoprosentti oli 50% ja Kallella 25%, ippe jäi myös vähemmän tappiolle :)


Kalle ja Some kind of luck, joka viimein toi Kallellekin hymyn huulille. Taustalla näkyy myös alueen vuoristoa, hiukan vaihtelua maisemaan!

Dallasista ajellessa maisemaa hallitsi energialähteet. Sopusoinnissa pellot jakaantuivat tuulimyllyjen ja öljypumppujen kesken. Sikäli aika tylsä matka ajaa, kun maisemat on niin yksipuolisia ja tiet suoria. Pisin suora taisi olla reilun 50 mailia. Onhan se tavallaan hienoa että seuraavan kaupungin valot näkee jo hiukan kauempaa, mutta vaikea se on kuvitella että Tampereelta pystyisi katselemaan Hämeenlinnaan asti kiikareilla.


Näitä oli paljon!

Meksiko on tossa ihan kivenheiton päässä. Aika rajusti muuttuu talojen ulkoasu, teiden kunto ja yleisvaikutelma muutenkin. Saa ny nähdä että mennäänkö, mutta kotiväen (ja paikallistenkin) negatiiviset mielipiteet on otettu huomioon.
Palautteeseen...kyllä joitakin juttuja joutuu hieman kaunistelemaan, tää on kuitenkin "koko perheen blogi". Mutta ihan nätisti täällä ollaan! Martsan mainitsemat paikat on meidän to do-listalla, ainoastaan siitä kuoleman laaksosta ei olla vielä varmoja kun se kiertää sen verran että vegasin ja losin välille välttämättä riitä enää päivä, mutta katsotaan. Sikäli hiukan se maailman kuumin paikka status sille ei nyt ole osuva, kun sääkanava kertoo siellä olevan 50 fahrenheitin lämpöjä.

Anyway, El Paso (750k asukasta) näyttää kivalta paikalta, nyt kun saatiin hotelli vaihdettua, lähdetään etsimään uusia seikkailuja...

Se oli siinä, dallas. Ja matka jatkukoon.

Onko siinä Kalle?

Poijjaat ennen peliä!

ikkuna oikealla ylhäällä on "se"?





Pelipäivän jälkeen on aina lepopäivä...!. Siis perjantaihin: Eli nyt käytiin sitten Dallas World Aquariumissa, ihan kivan näköisiä eläimiä ja olentoja...., kierreltiin muutama tunti ja otettiin talteen muutama valokuva maailman erilaisista eliöistä ja eläimistä, keskellä kaupunkia joo!.

Käytiin kuuluisalla(surullisella) JFK aukiolla, ja muisteltiin historiaa... Ylhäällä rakennus josta laukaukset ammuttiin. Dallas ei ihan niin iso ole kuin luulisi, keskusta aika pieni, mutta kuitenkin viihtysämpi kuin Houston.

Ja kun kiekkomiehiä ollaan, mentiin peliin illalla. Parempi peli olikin kuin keskiviikkona, ja yleisökin hurrasi mukana. Dallas voitti 2-1 kovan väännön jälkeen, ja juhlathan siitä alkoi. Muutama kalja otettiin ja sit kohti hotellia. Käveltyä tuli kyllä paljon, kun paluumatka kesti ainakin pari tuntia.

Ja huomenna lähetään kohti Meksikoa. Ajaa pitäisi ainakin 350 mailia.

Dallas

Houstonin ja Dallasin välissä seisoi Sam Houston. Iso mies!

Saavuimme Dallasiin kello kolmelta iltapäivällä, ja löysimme hotellinkin helposti(Double Tree). Hotelli sijaitsee vain kahden mailin päässä keskustasta, joten tästä pääsee katselemaan kaupungin vilskettä jopa kävellen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja muutenkin fiilis oli hyvä.


Dallasin sivuprofiili.

Ajattelimme lähteä keilaamaan, ja löysimmekin tällä kertaa keilahallin melko helposti. Ihmetykseksemme emme kuitenkaan saaneet rataa missä keilata, vaikka vain kahdella radalla oli keilaajia. Kuulemma kaikki radat oli varattu koko illaksi, tiedä sitten kenelle? Eli jäi taas keilaamiset sikseen!

No, kello oli vasta kuusi ja huomasimme, että jäähallihan sijaitsee vain puolentoista mailin päästä hotellilta, ja peli alkaa puoli kahdeksalta. Jippii, siis valmistautumaan illan kamppailuun, Dallas vastaan Phoenix. Vähän pelijuomaa helttaan ja menoksi. Saimme liput 20 dollarilla hallin edustalla seilanneilta "pimeiltä" kaupustelijoilta. Puolillaan olevassa American Airlines Centrumissa tunnelma oli melko vaisu ja pelikin tuntui matelevan puolivauhtia, taisivat olla väsyneitä kovasta otteluruuhkasta tai jotain? Hauskaa oli kuitenkin ja peli päättyi 0-1, jonka jälkeen lähdimme keskustaan jälkipelipaikkaan tunnelmoimaan hävittyä peliä. Väkeä oli aika vähän liikkeellä, olihan kuitenkin keskiviikko. Peli puitiin kokoon paikallisten kanssa, juotiin vähän olutta, ja syötiin kanansiipiä, ja sitten nukkumaan.

Edestä...
...ja takaa.

Tänään mennään katsomaan vähän merenalaista elämää, katotaan löydetäänkö paikkaa.
Ainiin, meinas unohtua. Matkalla Dallasiin tapasimme paikallisen Texas Walkerin, joka ripitti meitä siveettömästä käytöksestä keskellä ei mitään, ja uhkasi vankilalla. Mutta kun on hätä, niin sitten ON! Selvisimme kuitenkin siitäkin pienellä puhuttelulla.


Hallista vielä yleiskuva, kapasiteetti on 18500, täyttöaste hokipeleissä ehkä 50%.


Eihän näitä pyyhkeitä täällä kehtaa ees käyttää.

Houston, we have a problem!

- Houston kuulee, what's thö problem?
- We got single bed!
- So?
- Well, Kalle is a peitto-grabber and there is only one peitto!
- Oh my...

Joo, seittemäs hotelli reissulla ja eka kerta kun meidät pakotetaan samaan sänkyyn. Onneksi kumpikaan ei nuku kommandona :)
Muutenkaan ei ny aurinko paista, siis kirjaimellisesti taivas on mustana ja vettä tulee. Sekin ekaa kertaa tällä reissulla. Mutta asiat ei näytä ollenkaan niin pahalta, sillä huomiseksi meidän reitille lupaillaan tornadoja, voimme siis saada mahtavaa filmimateriaalia!

Lousianan puolella oli pääasiassa maanviljelystä, mutta Texasin puolella tienvarsia rupesi kaunistaan öljynjalostamot. Tietöitä alkaa myös oleen ihan kuin Tampereen eteläisellä kehätiellä viimeset 10 vuotta.
Alligaattorifarmi oli pikkuinen pettymys. Siellä oli kyllä yksi alligaattori puskassa, mutta vartin tuijottelun jälkeen se paljastui varsin eläväisen näköiseksi patsaaksi. Uiskenteli siinä kuitenkin pari kilpikonnaa.

Noh, matka jatkui Houstoniin ja hotellin bookkauksen jälkeen lähdettiin käymään ostoksilla ja siitä keilaamaan. Tai no keilapaikkaa etsittiin ajamalla oikein huolella sinne sun tänne. Tiesimme tarkkaan missä kaksi eri keilahallia sijaitsee ja tiesimme missä olemme kartalla. Silti onnistuimme ajamaan 2 tuntia löytämättä oikeaa bulevardia. Neljännen kerran kun huomasimme ylittävämme Alabama bulevardin, rupes naurattamaan. Löysimme sitten oikean kadunkin, mutta olimme jo päättäneet lähteä syömään, joten ajoimme ohi. Applebee's tarjosi reissun parhaat pihvit.

Huomenna siirrytään Tornadojen läpi Dallasiin, jossa majaillaan 3 vuorokautta ja luvassa on ihan oikeeta ohjelmaakin.

p.s. Eilen ostimme korin Miller Litea, muttei se sopinutkaan meikäläisille. Voisko joku tarkistaa onko Miller Litessa yhtään prosentteja?! Nyt palasimme Miller High Lifeen, se ainakin on todistettu oikeaksi tavaraksi.



Texasin raja ylitetty.

Mississippin tuolla puolen...

Edessä ippe, takana New Orleansin Superdome (73k istumapaikkaa)


Nykyinen sijainti: Lake Charles, Louisiana

Jätimme New Orleansin haikeina taaksemme ja suuntasimme Baton Rougeen. Odotin historiallista kaupunkia jossa Mississippi-joen varrella on useita loisteliaita vanhan ajan höyryratas-laivoja odottamassa jokiristeilijöitä, mutta löysimme sieltä vain runsaasti järjettömiä tietöitä, persoonattomia uudehkoja kerrostaloja ja joen varressa oli yksi museoitu pienehkö sotalaiva ja kolmikerroksinen kehnosti rataslaivaa matkiva "wannabe" casino, joka oli vain täytetty yksikätisillä rosvoilla.
Mississippin ylitti kuitenkin komea silta! Jos tykkää isoista metallisista silloista, on Baton Rouge mielenkiintoinen paikka.


Edessä Kalle, sitten sotalaiva ja taimmaisimpana silta.

Seuraavaksi jatkoimme taas I-10:ia länttä kohti. Pikkukylä Jenningsissä piti olla alligaattorifarmi jonne oli tullut uusia poikasia ja joita olisi päässyt hypistelemään omin käsin, mutta paikka oli jostain syystä suljettu. Noh, huomenna matkan varrella on toinen vastaava...jos sekään ei ole auki, niin käymme ympäröivillä soilla etsimässä sen alligaattorin ettei jää näkemättä!

Nyt tosiaan ollaan Lake Charlesissa, joka näyttää melko köyhältä seudulta. Matkalla ohitettiin mm pieni kyläpahanen nimeltä Crowley, joka on keskellä viljelyseutua. Pellot on hassusti kaikki veden vallassa, mutta siihen löytyi selitys kahdelta hassulta mummelilta. Kesällä pelloilla viljellään riisiä ja talvisin kasvatetaan rapuja.

Lämpötila tänään: 28 celciusta.