Kotona! (part 2)

Kuukausi on takana, hieno reissu, pääkiitos siitä kuuluu Kallelle!

Amerikassa on nyt halpaa eurooppalaisille, johtuen valuuttakursseista, mutta jostain syystä meillä meni silti kauheesti rahaa. Muutama etukäteen suunniteltu juttu jäi tekemättä, mutta firmat siellä tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen. Siinä on vielä sekin ongelma, että kun firman tiedot eivät katoa internetistä vaikka firma menisikin konkurssiin, niin monesti asian huomaa vasta paikanpäällä. Uutisten mukaan 40 000 yritystä kaatuu joka kuukausi.

Amerikka on tietysti aito Amerikka, mutta monella tapaa se petti. Kallen mainitsemat pikkukylät ovat aidosti kasvottomia loukkoja. Jokaisesta löytyy ne samat motellit ja pikaruokapaikat sekä sitten pari katua täynnä rengasliikkeitä, autokorjaamoja ja hinausfirmoja. Monella noista liikkeistä vielä mainoslakana "going out of business" tai "foreclosure". Varsinaisia ajanviettopaikkoja pikkukylistä on todella hankala löytää, eikä paikallisetkaan tunnu oikein tietävän mistään mitään.

New Orleans oli munkin ehdoton suosikki, Los Angeles teki vaikutuksen sekä hienolla rannallaan että liikenneruuhkillaan ja Las Vegas vilkkuvaloillaan sekä turistipyydyksillään. Isoista paikoista sekä Dallas, Houston että Phoenix on aika karuja paikkoja, eivätkä kauheesti sytyttäneet. Miami oli aika kallis kaupunki, eikä mun mielestä ole mikään sellainen paikka johon pitäisi päästä uudestaan. Kokonaisuudessaan Amerikka ei tarjoa oikeastaan mitään mitä ei jostain muualta maailmasta löytäisi, joten siinä on se pieni pettymys. Mutta roadtrip isolta mereltä toiselle isolle merelle on mahdollista vain Amerikassa ja paljon siinä matkalla on kuitenkin nähtävää. Suosittelen.

Kalle nyt ehkä vähän kärjisti suotta, ei me 31 päivän aikana syöty hampurilaisia kuin vissiin neljänä kertana. Eniten aamiaisia syötiin Denny'sissä (lähinnä koska meidän heräämisen aikoihin muualla aamiaista enää tarjoiltu) ja pääruokaa vedeltiin eniten Taco Bellissä (ehkä 6-7 kertaa). Mutta tietenkin, vaikka pihvejä ja pastojakin säännöllisesti syötiin, jäi silti oikeeta kotiruokaa jäi kaipaamaan.

Mitähän vinkkiä sitä sanoisi vastaavaa reissua suunnitteleville...noh ainakin sen että jättää budjettiin paljon tilaa! Esimerkiksi parkkimaksuja emme osanneet ajatella, mutta niihinkin upposi useampi sata dollaria. Niitä pystyy välttämään valitsemalla hotellin joka tarjoaa ilmaisen parkkauksen, mutta esimerkiksi Miamissa ja New Orleansissa se ei ole mahdollista mikäli haluat majoittua edes näennällisesti kaupungin alueelle. Toisen loven lompakkoon tekee amerikkalainen ajattelumalli. Maa on kyllä tosi halpa Eurooppaan verrattuna, mutta tietyissä asioissa he osaavat rahastaa oikein kunnolla. Esimerkkinä nyt vaikka Internet-yhteys. Jos hotellin tarjoama yhteys on ainoa wifi signaali, se voi hyvinkin maksaa 15 dollaria päivältä ja rahastuksen huomaa siinä että saman hotellin kokousvieraille sama yhteys maksaakin 50 dollaria päivältä. 3G verkkoon pohjautuva netti on paras vaihtoehto, mutta se vaatii hyvää etukäteissuunnittelua ja jonkun tutun joka asuu Amerikassa.

Jos jostain asioista on jollakin jäänyt kysyttävää, heittää tähän kommenttina kysymyksensä tai oman sähköpostiosoitteensa, mulle tulee mailiin ilmoitus jokaisesta uudesta kommentista. Ei siis tartte mua henkilökohtaisesti tuntea, eli ei ole väliä vaikka olisi tänne eksynyt googlen avulla.
Me käännetään tää blogi parin päivän päästä "ylösalaisin", eli siten että ensimmäinen postaus näkyy ensimmäisenä, niin uudet lukijat näkevät jutut kronologisessa järjestyksessä.

Kiitokset vielä kaikille kommenttien kirjoittajille!

Kotona!

Lentomatka oli rankka, kun ei saanut yhtään nukuttua, vaikka ois väsyttänytkin. Mutta nyt onnellisesti kotona ja yhtä hienoa kokemusta rikkaampana, kiitos siitä Ippelle =).

Yhteenvetona vois näin rättiväsyneenä todeta hienoimmat kaupungit, jotka olivat New Orleans, josta jäi vielä paljon saamatta irti ja ois viihtynyt kauemminkin. Ja Las Vegas, mistä jäi paljon hampaankoloon :) Ajaminen oli välillä rankkaa, vaikka hyvin siitä suoriduttiinkin. Varsinkin ennen El Pasoa, maisemat olivat yksitoikkoisen tasaisia ja paljon nähtävää ei ollut. Sen jälkeen maisemat muuttuivat upeiksi preeria- ja vuoristonäkymiksi, mitkä jäivät unohtumattomina mieleen.

Ennen matkaa odotti paljon pikkukaupugeista jotka matkan varrelle osuivat, mutta yhden tai kahden päivän visiitti oli liian vähän pääsemään syvemmin kiinni paikallisten ja eri paikkojen "pään sisälle". Myös pikaruokakulttuuri rupesi välillä tympimään, ja kunnon ruokapaikkoja oli toisinaan vaikea löytää tai sitten olivat superkalliita, tuli sodexon ruokia ikävä, mutta kyllähän sitä joka poika kuukauden hampurilaisia pystyy vetämään :)

Ja nyt uusia matkoja suunnitelemaan! Omasta puolestani, Kiitos Teille kaikille blogin lukijoille, että olette jaksaneet seurata reissuamme. Kiva olla kotona, nähdään pian =)

Universal Studios & theme park

Käytiin viimeisenä päivänä Universal cityssä. Ennakkotietojen mukaan muut studiokierrokset on täysin pintaraapaisuja ja Universal tarjoaisi täydellisemmän paketin. Hinta oli tietty tuhti sekin, 146 dollaria kahdelta hengeltä, sisältäen parkkimaksun. Ihan hieno paikkahan se on, mutta kun se meni yllättäen jo neljältä kiinni, meiltä jäi yli puolet kohteista käymättä. Varsinaisen studiokierroksen lisäksi siellä nimittäin on erilaisia ajolaitteita, jotka on vuoristoradan ja erikoistehosteiden sekoituksia.

Lavasteita elokuvasta War of the Worlds. Boing 747 on aito ja se palasteltiin elokuvaa varten. Tässä kuvassa ei ny oikeen näy mittavaa savutehostetta, joka oli alueella...samoin äänitehosteet oli elokuvanmukaiset.

2 Fast 4 You, Tokio Drift leffan erikoistehosteita. Kamera pysäyttää liikkeen, mutta nuo autot tempautuivat "räjähdyksen" voimasta meidän kiertoajelubussia kohti.


Kyllähän tuo Universal city on ihan käynnin arvoinen paikka, mutta sinne kannattaa mennä jo aikaisin aamusta. Meillä oli semmoinen onni, että meillä oli rauhallinen päivä ja laitteisiin joutui odottelemaan vain minuutteja, kun ruuhka-aikana voi hyvinkin mennä tunteja per laite. Vuoristoratoja etsivän kannattaa mieluummin mennä Six Flagsiin.

Kalle ja terminaattorit. Taistelun jälkeen terminaattoreista oli jäljellä vain pultteja ja muttereita, Kallelta katkes silmälasien toinen sanka.



Kalle kävi kalassa. No ei, oikeesti tuo fisu on muovia. Jaws leffasta.






Ja sitten loppuun paljastetaan lukijakilpailun voittaja! Kilpailu oli tasainen ja finaaliin pääsi kolme kirjoittajaa. Yksi näistä oli kirjoittaja nimeltä anonyymi, jolta tuli selvästi eniten postauksia ja joskus niissä oli ihan asiaakin :)
Emme meinanneet millään saada selvyyttä kärkikolmikon paremmuudesta, mutta loppujen lopuksi päätös oli yksimielinen.


Nyt pakataan laukkuja ja aamulla 05:00 paikallista aikaa lähdetään palauttaan autoa. Viimeistään kun päästään Suomeen, tulee molemmilta vielä loppuanalyysit.

Loppu lähenee

Pojat on ihan sippi ja oikeestaan iloisia että kohta pääsee kotiin ja töihin lepäämään. Myös tuo taloudellinen puoli alkaa vaikuttamaan enemmän ja enemmän Yhdysvaltojen taloutta. Jenkit on velkaa 12 biljoonaa, me ei olla vielä uskallettu tehdä meidän tilipäätöstä, mutta tulosvaroitus täytyy antaa jo nyt. Olisi pitänyt heti alussa laittaa tähän meidän blogiin mainoksia, niin kaikki 9 lukijaa olisi päässyt klikkailemalla tukemaan meitä.

Käytiin keilaamassakin lopulta, monessa kylässä ollaan jo koitettu, mutta lopulta losissa löyty rata jonne sai radan ilman keilaliigan jäsenkorttia. Keilailu täällä on aivan liian järjestäytynyttä.
Ainiin, tasan meni, neljä settiä heiteltiin ja molemmat voitti kahdet. Kärkitulokset molemmilla 140 ja 150 välissä.

Auringonlaskua Willshire bulevardilla. Etsittiin Kyoshin liikettä ja Samille semmoisia terveisiä että kaikki Kyoshiamerican sivuilla olevat liikkeet on bogusta, ei mitkään niistä Kyoshia myy :)

Erikoiset drinkit tässä baarissa, kermavaahto ja kirsikka käsivarrelta. Takana näkyy meirän frendi, baarin jälkeen hänen ja muutaman muun kanssa jatkoille, jossa ainakin Kallen jalat alkoi notkumaan :)
Iltaan liittyy myös Music televisionin kuvaaja, on mahdollista että päästään Snoop Dogin kiertueesta kertovaan dokumenttiin, tarkemmat yksityiskohdat joutuu jättään pois tästä blogista :D

Huomenna viimeinen päivä ja ohjelmaa juuri mietitään. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Ainiin, martsalle terkkuja, että Hughesin lentokonetta ei löydetty, Queen Mary löydettiin kyllä, mutta kuvat siitä on vähän epäonnistuneita.

Maanantai was good

ippellä on koko ajan jano.








Noniin, olipa päivä.

Eka tavattiin Venice Beachillä (baarissa) yks sveitsiläinen kolmikko jotka oli ehdollla oskariin, mutta eivät voittaneet (Reto Caffi ohjaajana, Best Live Action Short Film oli kategoria jossa ehdolla). Sitte tavattiin toisessa baarissa tuottaja Mark Brenes tulevasta elokuvasta Hit List (hitlist.com, sivusto on vasta tekeillä). Elokuva on miltei valmis, puuttuu enää levityssopimus. Sitten me jotenkin sotkeuduttiin meksikolaiseen paritusbisnekseenkin, vaikka meidän piti vain saada kyyti hotellille, mutta tää pistetään täysin vastapuolen vaillinaiselle englannin taidon syyksi. Päästiin lopulta kuitenkin hotellille, vaikka auton ovet oli pitkään pahasti lukossa.
Kyllä me jossain vaiheessa koitettiin auttaa Pittsburgista tullutta käsikirjoittajaakin saamaan käsikirjoituksensa studioille, mutta se jäi kesken kun...noh, meille tuli jano.

Mutta kaikin puolin maanantai oli ihan menestys. Saatiin kivasti liikunta rullaluistelemalla Santa Monican ja Venice Beachin rantakaduilla. Venice Beachillä on rento tunnelma, ranta on pitkä ja leveä valkohiekkainen paratiisi palmuineen, rantakatu on täynnä katutaiteilijoita sekä vähävaatteisia ja runsaasti tatuoituja paikallisia. Ei nähty Pamela Andersonia tai ritariässää, mutta muut rantavahdit oli paikalla. Ne ei kyllä juossu hidastetusti tissit heiluen niinku telkussa.
Niin ja me mentiin sinne bussilla! Eipäs ollakaan mitään joukkoliikenne-uusavuttomia niinku moni ois voinu luulla!

Onko joku kattonu Forrest Gump-leffan?







Tässä asuu pari elämäntapasurffaria ja katolla 4 pulua.